— Tämän runon minä olen lausunut Kreiville, ja hän antoi minulle omenia ja lupasi enemmän, jos opin muutkin ulkoa siitä kirjasta.
— Te olette sydämettömiä veljiä, ette välitä yhtään muitten tunteista, sanoi Liisa heittäytyen sohvalle itkemään.
— Naiset ovat kruinoja, sanoi Risto, mutta näytti sentään hiukan nololta.
Toini syleili Liisaa ja koetti lohduttaa.
— Mä sanon Kreiville, että Elli on salanimi, ja että se runo on leikkiä vain, ehdotti Janne.
— Te ette saa puhua koko asiasta mitään. Menkää pois täältä, minä en tahdo nähdä teitä, sanoi Liisa.
Lapset menivät miestenhuoneeseen ja olivat tavattoman hiljaisia pitkän aikaa.
— Kun te olitte koulussa, niin mä rupesin pakkaamaan tavaroita, että moltais valmiit, kun lähtään Kesämäkeen, kertoi Risto.
— Mistä sinä sait kapsäkin, kysyi Toini.
— Mä otin piirongin laatikon, tule nyt auttamaan. Otetaan taulut mukaan, ei tästä miestenhuoneesta ole väliä, vaikka seinät on tyhjiäkin. Mutta mitä me pannaan väliin, ettei ne menis rikki?