— Me pakkaamme vain, täyttyyhän joskus tehdä hyötyäkin, ja nyt kun minulla on yskä, niin ehdin auttaa äitiäkin, sanoi Risto huolellisella suomenkielellä.
— Voi kauheaa! Nyt vasta olettekin tehneet vahinkoa, sanoi äiti tarkemmin tutkittuaan asiaa.
— Mutta mitäs Janne tekee? Mitä inhoittavaa puuroa tämä on?
— Siinä on Hufvudstadsbladetteja ja Kotimaita liossa. Siitä tulee sellaista massaa, josta laitetaan vaikka mitä, huonekaluja, laatikoita ja muuta. Messuilla minä näin, että talokin oli laitettu sellaisesta. Tätä liottaa muutaman viikon, ja sitten mä laitan sen isän kanssa valmiiksi.
— Onko isä neuvonut sinua tätä tekemään? kysyi äiti, joka oli tottunut isän ja Jannen omituisiin kokeiluihin.
— Ei isä ole juuri tätä käskenyt tehdä, mutta eilenkin hän sanoi, että ihmisellä täytyy itsellään olla alotteita hyödyllisiin asioihin.
— Ottakaa nyt tarjotin varovasti irti laatikosta ja laittakaa huone järjestykseen. Te olette tehneet äidille taas vahinkoa ja mielipahaa, sanoi äiti mennen toiseen huoneeseen.
— Minä myyn postareita ja ostan uutta pinaattia, huusi Risto äidin jälkeen.
— Mitä postareita?
— Postimerkkejä, äitihän ei ymmärrä aivan selviä sanoja.