Kun lapset jäivät yksin, seisoivat he ääneti ja noloina.
— Nyt se on surullinen, sanoi Janne.
— Mitäs me tehdään, että se tulis iloseks? mietti Risto räpytellen silmiään itku kurkussa.
Toini järjesteli kuumeentapaisesti tavaroitaan paikoilleen, eikä ottanut osaa poikien keskusteluun.
— Janne onko sulla rahaa? Mulla on vain kaksi kymmenpennistä ja nekin on olleet raitiotievaunun alla, kysyi Risto.
— Mitä varten sä ne sinne panit?
— Mä pistin ne kiskoille ja odotin, kunnes kuusi vaunua oli ajanut niitten yli ja silloin niistä tuli litteitä ja kauniita kunniamitalleja. Sitten mä laitoin reiät niihin.
— Mä ostin rahoillani hiekkapaperia, ei minulla olo rahaa, sanoi Janne.
Risto juoksi keittiöön.
— Mari, ostatko minulta hiekkapaperia tai pääsylippuja? Mulla on kauhea rahanpuute.