— Mittee tuo poeka huastoo, mitä piäsylippuja? kysyi Mari.
— Viljon isä on elokuvavahtimestari ja häneltä mä sain vanhoja lippuja, sano ostatko?
— Elä tie pilikkoo vanahasta immeisestä, kerran sinustai tulloo vanaha. Mittee minä siun syntisillä lipuillasi tien?
— No, sitten minä kysyn puumieheltä, että tarvitseeko hän hiekkapaperia.
— Mittee se sinun roskoos tarvihtis? Mää poes kyökistä vehtoomasta.
— Tule tänne, Risto, mä löysin kympin saappaasta, jonka mä panin sinne, kun isä antoi eilen, kun hammas lähti pois, huusi Janne miestenhuoneesta.
— Anna tänne, mä juoksen kauppaan ostamaan jotakin äidille lepyttäjäisiksi, sanoi Risto ja sieppasi rahan.
Pian hän palasi ja toi muutamia pieniä sinivuokkoja.
— Höynä äijä, pitikö sinun panna hammasraha tuollaiseen? pahoitteli
Janne.
— Kukat lohduttavat eri tavalla aikuisia. Niitä annetaan eläville ja kuolleille. Ja enempää ei saa kympillä. Minä olisin ostanut munan, mutta sillä olisi saanut vain puoli munaa ja se myyjä ei ruvennut jakamaan munaa, sanoi Risto.