Pojat menivät äidin luo ja Risto sanoi:
— Älä ole totinen, kiltti äiti, tässä on meiltä yhteensä kukkia.
Mollaan ostettu toisen meidän hammasrahoilla.
— Mun hammasrahoilla, selvitti Janne.
Äiti syleili poikia ja sanoi:
— Näen, että te kadutte ajattelemattomuuttanne. Kiitoksia sievistä kukistanne, pannaan ne pieneen hopeamaljakkoon. Mitä Toini tekee?
— Siivoo kaikki paikalleen, ei me ehditty, kuu täytyi ensin järjestää välit äidin kanssa paikalleen, sanoi Janne.
ÄITI ON SAIRAS.
— Nyt on järin pöhnää! Äiti on sairaana eikä nouse koko päivänä, kertoi Janne vuoteellaan.
Mutta kun muut eivät heränneet, otti Janne vihellyspillin ja vihelsi korvia vilhovasti. Seuraus oli äkillinen. Risto lensi Jannen luo ja syntyi kauhea mylläkkä sängyssä. Tyynyt lensivät lattialle ja nyrkit tekivät työtä.
— Janne on tuhma ja kruina ja pöhnä, kun se ei anna meidän nukkua pyhänäkään, huusi Risto.