— Älkää pojat tapelko, äidillä on kuumetta ja päätä polttaa, pyysi äiti.
Heti pojat lakkasivat ja juoksivat äidin luo, Toinikin kiipesi jalkopäähän säikähtyneen näköisenä.
— Voi äiti parkaa, mikä sinua vaivaa? kysyi Risto.
— Olen kai vähän kylmettynyt, älkää tulko liian lähelle, ettei kaulatauti tartu.
Janne vetäisi paidan päältään, piti sitä vesihanan alla ja läimäytti sen äidin pään ympärille, painoi sitä niin, että vesi valui pitkin kaulaa, ja sanoi mitä hellimmällä äänellä:
— Kun on pää kipeä, niin vesi on paras lääke. Makaa nyt hiljaa vaan. Se on mun paitani, mutta ei se tee mitään, kun minä kuitenkin otan puhtaan nyt, kun on pyhä.
— Kuinka sä panet oman äidin päähän käytetyn paidan? torui säntillinen
Toini.
Janne oli juossut miestenhuoneeseen hakemaan pienen lääkepullon. Kun hän palasi äidin luo, oli isäkin tullut sinne.
— Lähettäkää Mari ostamaan apteekista kiniiniä ja päänkivistyslääkettä. Minulla on kuumetta, sanoi äiti.
— Ei tarvitse, tässä on yleisvahvistavaa lääkettä, se on järin tepsivää, sanoi Janne ja näytti pulloaan.