— Tulukeepa kahtomaan mitä poijat tekköö. Herrasväen lapset pittää tuommoista siivoo. Jos eivät herkiä, niin minä lähden pois tänä iltana. Suavat nähä, kuka tässä talossa kestää. Yhennii isä on suornamies, mutta eipäs oo kotona suarnannut.
Äiti riensi käytävään, mutta pysähtyi vesisuihkun seisauttamana. Janne oli kääntänyt kylpyhuoneen suihkuhanan niin, eitä vesi ruiskusi ovesta käytävään asti. Pojat, juoksivat nyt edestakaisin käytävässä, niin että pää kastui, kun he sivuuttivat vesisuihkun. Likaiset saappaat jättivät kauheita jälkiä märällä lattialle. Pojat nauroivat ja huusivat, Risto istui sateenvarjo suojanaan kylpyhuoneen ovella ja ohjasi vettä eri suunnille, samaa hyötyä teki Paavo pitämällä pöytäallakkaa keskellä suihkusädettä, Osmo veti huutavaa Toinia suihkuun ja Esko piti tulppaania niin, että vesi osui siihen ja multa roiskui lattialle.
Kun äiti saapui sulki Janne vesitulvan.
— Nyt olette olleet hirveän vallattomia, sekä omat pojat että vieraat ja sietäisitte aika rangaistuksen, huudahti mummo, joka tuli äidin kintereillä — semmoista on, kun ei ole lastenhoitajaa. Kuka narrasi Ristonkin mukaan?
Seurasi lattian peseminen, poikain kuivaaminen ja muutenkin järjestyksen palauttaminen. Mari pakeni keittiöön eikä ottanut osaa koko hommaan. Äiti pani asian korvan taakse ottaakseen sen illalla vieraiden lähdettyä uudelleen käsiteltäväksi.
— Nyt saatte leikkiä istumaleikkejä ja sitten juoda teetä, mummo ja äiti tulevat mukaan, järjesti äiti varovaisesti ohjelmaa.
Myöhemmin tuli isä kotiin ja pojat jätettiin teetä juomaan.
— Kukahan heistä keksi tuon kauhean vesileikin? tuumi mummo. — En luule, että omat lapset sellaista tekisivät. Janne istuu aina kirjojensa ääressä, ja Risto on siivo ja tottelevainen poika. Toini raukka itki kauhuissaan rajujen poikien käsissä. Kummaa, että toisten lapset ovat niin paljon vallattomampia kuin omat.
— Tjaa, mumisi isä.
— Mitä, enkö ole oikeassa? Nyt kuuluu olevan hiljaista miestenhuoneessa.