— Nehän voivat nukkua ison palmun oksilla, kun ne on lintuja, kiusotteli Janne.
— Pannaan peittoja yläkonttorin lattialle ja nukutaan siellä, siellä on niin kuuma, ettei tarvitse mitään peitoksi, ehdotti Risto silmät innostuksesta kiiltävinä.
— Ei sellaisesta yönvietosta tule mitään. Kyllä kaikki saavat nyt pian lähteä koteihinsa.
Isä istui itse vahtimassa poikia, jotka katselivat Riston postimerkkivihkoa. Pieni välikohtaus sattui, kun isän oli mentävä puhelimeen. Kun hän palasi, istui Lorenzo oven päällä ja oli juuri kiipeämäisillään uunille onnistumatta aikeissaan, sillä uunin reuna oli aivan sileä. Lorenzo vedettiin alas ja pojat jatkoivat "postarien" tarkastusta.
Vihdoin olivat vieraat poissa, lapset saaneet illallista ja menneet vuoteisiinsa.
— Nyt on haga mennä goisaamaan, kun on väsynyt, haukotteli Janne.
— Mitä goisaaminen on? kysyi äiti, joka tuli iltarukousta lukemaan.
— Se on nukkumista.
Ennenkuin rukous alkoi, valmistui äiti kasvatusopilliseen luentoon.
Mutta Risto otti johdon käsiinsä.
— Äiti, minulla on ollut niin huisin kiva syntymäpäivä ja pojat varmaan tahtovat tulla meille usein. Eikö ne olekin haagoja sällejä? Kiitos rakas äiti ja isukkaakin pitää kiittää, kun se käski kutsua näin monta poikaa. Voiko tällaisesta asiasta kiittää Jumalaa?