— Mutta Risto ja Janne, oletteko te mielestänne olleet kilttejä tänä iltana?
— Pojat ovat olleet kauheita, kauheita, kuului Toinin sängystä.
— Toinin ei tarvitse puhua mitään, se oli itsekin kuokkavieras, sanoi
Risto.
— Ajatelkaas, minkälaista siivoa te toitte lattialle, äiti sai hävetä ja Mari ei jaksa olla meillä kauan enää.
— Ei Mari lähde pois, harvoin tapahtuu mitään hauskaa, sanoi Janne.
— Marista ei tarvitse välittää, kun se "pelekee" kaikkia asioita eikä se korjaa pois mitään, lisäsi Risto.
— Naiset ne kuitenkin saavat siivota ja tehdä kuivat työt, kertoi
Toini omasta kokemuksestaan.
— Moltais itse pyyhitty kaikki perästäpäin ja täytyyhän vieraita huvittaa jollakin tavalla. Pojat eivät pidä mälvistä tyttöleikeistä, — Riston ääni oli vähän epävarma, sillä hän oli hyvin herkkä huomaamaan, milloin äiti oli pahoillaan.
— Jos minä saisin laittaa roviota tai polttaa jotakin, niin se olis kivaa, mutta kun kaikki ovat vihaisia haisuista ja sekaantuvat minun asioihini. Isoäiti kertoi, että isä pienenä teki kemiallisia kokeita, niin että koko talo haisi ja sen siskot suuttuivat, mutta sen isä ei kieltänyt. Sisällä on niin vaikea leikkiä, kun kaikesta tulee vahinkoa, ja äiti tulee pahoilleen, sanoi Janne, kiipesi sängystään ja hieroi itseään äitiä vastaan.
— Nyt on niin myöhäistä, että täytyy jättää tämä asia. Toivon ettette toista kertaa ole niin hurjia, ja muistatte ettei vedellä saa leikkiä sillä tavalla. Nyt rukoillaan.