— Miksei äiti koskaan ota sellaista apulaista, mikä olisi itse ollut lapsi? arveli Risto.
Kaikki ryntäsivät eteiseen sillä ovikello soi.
— Päivää, päivää, huudettiin ja kolme avuliasta olentoa auttoi mummolta vaatteita yllä, he vetivät upokkaat jaloista, liivit ja muut vaatteet, joihin mummo oli kääriytynyt, ripustettiin naulakkoon.
— Onko mummossa enemmän lihaa, kuin vaatteita? kysyi Toini.
— Paljon enemmän vaatteita, mutta lihaakin on on eri paljon ja se on hyvä asia, etkun se on itse mummo, sanoi Risto. — Mummo, nämä ovat Vihreät Kolkat ja ne eivät pelkää mitään. Jos mummo on hengen vaarassa, niin ne tulevat pelastamaan.
Mummo tervehti jokaista, ojensi Ristolle vihon ja sanoi:
— Tässä on lehtiö, johon voit kirjoittaa tulosi ja menosi. Sillä tavalla tulet huolelliseksi ihmiseksi.
— Onko se tarpeellista? kysyi Risto.
— On jos tahdot menestyä maailmassa, sanoi mummo ja meni sisään.
Äiti meni keittiöön ottamaan teevettä tulelta, mutta näkikin harmikseen, että vedessä kiehui paksulti tulitikkuja. Janne seisoi vieressä.