— Kuule, Mari, eräs poika tulee tänne tuomaan minulle rahaa. Ota vastaan, mutta älä pane talouteen, vaan anna minulle.
— Onkos se sitten sinun rahhoosi? kysyi Mari.
— Jeh, mä lainasin vitosen sille pojalle.
— Mittees sinä rahojas annat? Oliko tuo ies tuttu immeinen?
— En tiiä, mutta kyllä se maksaa, se lupasi tulla tänäpäivänä.
— Tunnetkos sinä koko poikoo?
— En mä tunne, se tuli kadulla vastaan ja sano olla "lainanpas mulle fima tai kymppi minun tarttis ostaa leipää kottiin." Ja sitten se pyysi minua antamaan sille yhen tupakan, mutta sitä mä en tehnyt, etkun minulla ei ollut.
— No pittää olla ku tummoiselle veijarille rahhoos ajat! Tokkohan sanoit nimmees sille?
— En mä sitä muistanut, mutta vissiin se ties, sanoi Risto ja lähti hyräillen kouluun.
— Ei tuo poika ainakaan ole oikee. Lainoo rahhoo tuntemattomalle kulkurille ja veijareille. Pittää kertoo rouvalle.