— En sano. Valat eivät sovi Kinnoihin eikä Eloihin. Tahdotko sinä, että minä vihellän Eloin nukkumaan sinun viereesi?
— Kamalaa, mä pelkään niitä aaveita. Sytytä äkkiä valot palamaan.
— Mä kerron vielä, mitä ne tekevät yöllä, ehdotti Risto.
— Mä en usko henkiin.
— Uskothan sinä enkeleihinkin. Ja mitä sinä sitten pelkäät pimeässä? Tänne ei tule varkaita, kun ovessa on abloylukkokin. Yöllä Kinnoi ulisee ja lentää — — —
— Illalla mä en halua kuulla sinun kaameista hengistäsi, vaikkei niitä olekaan, sanoi Toini ja sytytti valon. — Mennään katsomaan, kuinka Liisa rustaa itseään, juhliin. Kreivi on kutsunut hänet osakuntaan tanssimaan.
Liisa oli jo melkein valmis. Hänellä oli vaalean keltainen hame, jossa oli monta riviä rimsuja.
— Liisa markeeraa aikaihmistä, kuiskasi Toini ja lisäsi ääneen: Kuka sinulle on antanut ihojauhetta?
— Minä olen ostanut sitä. Naisten pukuvälineisiin kuuluu saippua, päivä- ja yövoide, ihojauhe ja kynsivehkeet. Mistä minä saan keltaisen nenäliinan? hääri Liisa.
— Ei sitä tarvita kun ei ole nuhaa, mutta saat lainata minulta, sanoi
Risto ja veti taskustaan tumman, siniruutuisen nenäliinan.