— Eipä niinkään, sanoi Risto, joka tuli syli täynnä kauniita kirjoja.
— Katso ensimmäistä lehteä jokaisessa kirjassa.
Ja Janne luki:
Janne ja Risto Horrille.
Kiittäen Eino Nieto.
— Minäkin haluaisin pelastaa jonkun hengen tai fillarin, huokasi Toini.
— Sinä saat lukea meidän kirjojamme, kun mollaan ensin luettu ne, lupasi Janne.
— Kinnoi ja Eloi saavat lukea niitä öillä, lisäsi Risto — ne näkevät pimeässäkin.
— Sitten ne ovat kissoja. Mutta pysykööt poissa keittiöstä, sanoi
Mari, joka oli kuullut viimeisen lauseen.
— Marille ei toimita selittää Kinnoin ja Eloin olemusta, sanoi Risto.
— Eikä minullekaan, sanoi Janne halveksien.