RISTO ON TÄDIN LUONA.
Eräänä aamuna Toini herätti äidin sanomalla:
— Tule katsomaan, minun vuoteeni on täynnä kirppuja, kun ne on purreet mun rintani ihan punaseksi.
— Tuohan on aivan kuin tuhkarokkoa, pysyttele vuoteessa kunnes nähdään, mitä se on, sanoi äiti huolestuneena.
— Se on jännää. Jannella on ollut tuhkuri ja se sanoo, että silloin saa kaikenlaista hyvää, ja muut palvelevat ja kunnioittavat, sanoi Toini.
Kirpunpuremat osoittautuivatkin tuhkarokoksi, Risto oli koulussa, ja äiti päätti eristää hänet Toinista. Soitettiin Iida-tädille, joka lupasi ottaa hänet luokseen. Oli hyvin vähän toivoa varjella häntä tartunnalta, mutta oli välttämätöntä, ettei Riston koulunkäyntiin tulisi keskeytystä, sillä hänen oli keväällä suoritettava tutkinto isoon kouluun.
Äiti sulloi tavarat laukkuun ja meni koulunportille Ristoa vastaan.
Täällä hän selitti tilanteen ja lisäsi:
— Ole nyt kiltti ja kohtelias poika. Peseydy joka ilta ja muista kiittää kaikesta. Sinähän tunnet Iida-tädin, joka on sinun kummisikin, hän on herttainen täti.
— Voi olla vieraisilla, mutta arkioloissa tädit kasvattavat ja paheksuvat luonnollisia poikia. Mä pelkään sitä enemmän, kuin tuhkuria, sanoi Risto, heidän kulkiessaan katua pitkin.
— Koeta hillitä itseäsi ja näytä, että osaat olla vieraitten luona.