Toinen puku toisensa perästä tuotiin esille ja hyljättiin, kunnes Katinka vihdoin päätti pukeutua samalla tavalla kuin silloin, kun kenraali Demidoff ensi kerran oli hänet nähnyt ja ihastunut hänen kauneuteensa, ja niin tehtiinkin. Mielihyvällä katseli hän nyt itseään peilistä ja hänen mielestään sopikin venäläinen kansallispuku hänelle vielä varsin mainiosti. Hän hymyili omalle kuvalleen, unohti äskeisen harminsa ja kiiruhti iloisena kenraalin luokse siinä toivossa, että hänen valtansa olisi vielä yhtä suuri ja vastustamaton kuin ennenkin.
"Pyhän Nikolain parran nimessä, olethan sinä koristeltu kuin aikoisit naamiohuveihin eli Novgorodin markkinoille!" vastasi kenraali Katinkan tervehdykseen. "Luulet kaiketi olevasi yhtä nuori ja kaunis kuin silloin, kun tuo aatelismies myi sinut minulle, ylisteltyään Moskovan sanomissa kauneuttasi ja ansioitasi. Puuteri ja poskimaali eivät voi koskaan palkita, mitä vuosikymmenet ovat kuluttaneet."
Masentuneena kuunteli Katinka näitä pilkallisia sanoja. Oliko Tatjana sittenkin ollut oikeassa, oliko hänen tähtensä sammumaisillaan!
"Minä en ymmärrä", sanoi hän vältellen, "minkätähden muistutatte minulle noita menneitä aikoja?"
"Minkäkötähden!" huudahti kenraali, "sentähden että muistaisit mikä sinä olet ollut ja olisit tulevasta kohtalostasi kiitollinen. Sinä olet nauttinut kyllin kunniaa ja arvoa talossani, mutta nyt on kaikki ohitse, Katinka Petrovna."
"Mitä puhutte, kenraali", sanoi Katinka väännellen kyyneleet silmissä käsiään, "tahdotteko karkoittaa minut pois, uhrattuani nuoruuteni voimat ja sydämeni parhaimmat tunteet luonanne? — Boris, sanokaa laskevanne leikkiä!"
"Ei, Kasanin Rouvan nimessä, sitä en tee. — Katinka, sinä olet auttamattomasti vanha ja heikko, sillä minä en ole koskaan ennen nähnyt sinun itkevän, ja sinä kumminkin tiedät minun vihaavan naisen kyyneliä. Et voi pitää minua muuna kuin lempeänä", jatkoi kenraali, "kun sallin sinun pitää kaikki pukusi ja sitäpaitsi lahjoitan sinulle Aleksei Pauloffin mieheksi."
"Aleksei Pauloffin, tuon köyhän alio-upseerin!"
"Niin, Katinka, nuori haukka on pian vievä kanssaan valkoisen joutsenen puolisonaan", sanoi kenraali pilkallisesti nauraen. "Älä näytä noin säikähtyneeltä, Katinka, onhan Aleksei Pauloff oleva rikas omistaessaan sinut. Hän onkin valmis kaikkeen ja suostuu jo huomenna viettämään häänsä; sitten matkustatte te heti Pietariin, mihin valittusi on määrätty virantekoon. — Enkö ole isällisesti pitänyt sinusta huolta?"
"Ja sen olette ainoastaan tehnyt voidaksenne huomiota herättämättä poistaa minut. Älkää luulko, — Boris Demidoff, ett'en oivalla teitä; olenhan minä tottunut lukemaan jok'ikisen ajatuksen teidän sielustanne jonka pohjattomista kuiluista minäkin rukoilisin pyhäin varjelemaan itseäni!" huudahti Katinka raivoissaan ja loi kenraaliin vihaisen katseen.