"Mutta minä toivon hänen ylpeytensä olevan jaloa laatua ja että hän antaa minulle anteeksi. Tehkää kuten pyysin, hyvä Ivan!" Hovimestari kumarsi syvään ja lähti huoneesta.
Oliko Anna tehnyt oikein hyljätessään miehen lahjat, joka oli osoittanut hänelle niin paljon hyvyyttä ja hellätuntoista huomiota, joka oli hänen suojelijansa ja joka ehkä tuntisi itsensä syvästi loukatuksi. Olisiko hänen isänsä, olisiko Vladimir hyväksynyt hänen käytöksensä?
Moiset ajatukset liitelivät Annan päässä; hän tunsi itsensä niin yksinäiseksi, niin hyljätyksi, hänen täytyi tehdä niinkuin hänen sydämensä ja omatuntonsa häntä kehoitti.
"Lapsi", sanoi Brigitta hellästi nuhtelevalla äänellä, "minä en oivalla teitä. Kotona Ahvenanmaalla voitte te iloita pumpulihameesta, jonka minä yksinkertaisen aistini mukaan olin raidoittanut ja kutonut, ja nyt lähetätte te takaisin puvut, joista moni tyttö teitä kadehtisi."
Vienosti hymyillen kuunteli Anna Brigitan puhetta ja virkkoi: "Ennen veljeltä vetosta kuin olutta vierahalta — —"
"Niin, te arvelette että: ehdon valta ahvenella ottaa onkeen, jos tahtoo", liitti Brigitta, mutta miettiväisenä jatkoi Anna:
"Sitäpaitsi — vaikka kenraali on pyytänyt minun pitämään taloansa kotinani ja kohtelee minua suurimmalla ystävyydellä, tuntuu minusta joskus kumminkin kuin olisin kanarialintu, jolla on kaikki tarpeensa, mutta joka sittenkin räpyttää pieniä siipiään kullattua häkkiä vasten, tietäen olevansa vanki." — — —
Malttamattomasti oli kenraali Demidoff tällä aikaa odottanut Ivania palajavaksi Annan luota. Hänen ei johtunut vähääkään mieleensä, että Anna lähettäisi lahjat takaisin, ja sentähden olikin hänen pettymyksensä kaksinkertainen, kun hän odottaessaan lämpimiä tervehdyksiä ja kiitoksia saikin kieltävän vastauksen.
"Jos olisit laatinut sanasi paremmin, niin olenpa varma siitä, ett'ei neiti Mörck olisi kieltäytynyt vastaanottamasta lahjoja", sanoi hän ja polki jalkaansa lattiaan. "Joll'et olisi Ivan, niin saisi hemmoiteltu selkäsi tuntea kymmenkunnan vitsanlyömää. Mene, jätä minut yksin."
Palvelija totteli silmänräpäyksessä käskyä ja poistui ääneti peljäten häiritsevänsä isäntäänsä, jonka povessa viha ja intohimot riehuivat.