"Uusi majokas, herra pastori", kuiskasi hän nopeasti.
Samassa kuuluikin jo kannusten helske ja ovella seisoi kapteeni
Vladimir Mustofin. Hänen ylevästä vartalostaan tunsi Anna hänet heti
saman joukon päälliköksi, jonka hän äsken oli nähnyt kulkevan
Kastelholman raunioiden ohitse.
II.
Arvokkaasti meni pastori Mörck vierasta vastaan, ja ojentaessaan hänelle kätensä lausui hän kohteliaasti: "Terve tultuanne talooni, kapteeni Mustofin!"
Papin käytöksestä tajusi tämä hänen sanainsa merkityksen ja puristaen kunnioituksella ojennettua kättä vastasi hän sulavasti venäjänkielellä: "Kiitän teitä, pastori Mörck, ja pyydän anteeksi, että minun täytyy käyttää hyväkseni vieraanvaraisuuttanne."
Mutta kun hän pastori Mörckin päänpudistuksesta huomasi, ett'ei tämä ymmärtänyt venäjänkieltä, joutui hän neuvotonna katselemaan ympärillensä ja huomasi silloin Annan. Hän kumarsi syvään tuolle kainosti punehtuvalle tytölle, ja ihastuksen huudahtus oli vähällä päästä hänen huuliltaan.
Nyt vasta muisti pastori Mörck tyttärensä olevan saapuvilla ja esitettyään hänet vieraalle sanoi hän:
"Lapseni, kenties nuo vähäiset, Tukholman tyttökoulussa oppimasi tiedot saksankielessä ovat meille hyödyksi. Puhuttele vierastamme tällä kielellä; hänen ulkonäöstään ja käytöksestään voin päättää, että hän on sivistynyt mies, ja ehkäpä sinun kauttasi voimme puhella keskenämme."
Vaikka lapsellinen kainous ja hämmennys taistelivat Annassa, kiiruhti hän heti täyttämään isänsä pyytöä, mutta tuskin oli hän lausunut ensimmäiset sanat, kun Mustofin, ilosta loistavin silmin äkkiä huudahti:
"Äitini kieltä! Sen sointu on minulle tuttu ja rakas, vaikka onkin siitä kauan — kauan kun sitä kuulin."