"Näinkö te rohkenette vastata minulle, näinkö kiitollisuus puhkee ilmi!"
Ja hän löi häntä tuimasti korvalle, kerran, kahdesti, kolmesti niin, että hieno iho leimahti purppuralle. Annan silmät iskivät tulta ja hänen korvansa soivat ja humisivat. Vaivoin saattoi hän hillitä sitä häpeää ja mielenkiihkoa, jota hän tästä ansaitsemattomasta kohtelusta tunsi; hän peräytyi askeleen ja virkkoi hengähtämättä: "Kenraali, jo riittää täksi kertaa!" Kenraalin kohoitettu käsi vaipui alas.
Oli omituista, mikä voima tuolla heikolla tytöllä oli tämän väkevän intohimoisen miehen ylitse, joka juuri hänen vastahakoisuutensa tähden väsymättä koetti voittaa hänen suosiotaan. Salatakseen katumuksen tunnetta, joka hiipi hänen sydämeensä, sanoi hän törkeästi:
"Vähää kanteleen liritystä, niin on kaikki jälleen hyvin välillämme. Olkaa niin hyvä, Anna, ja noutakaa soitin — tahi odottakaa! Ivan voi pyytää sen palvelijaltanne."
Kenraali soitti ja hovimestari riensi täyttämään hänen käskyään. Se oli sama kantele, jonka Mustofin kerran oli Annalle lahjoittanut ja edesmenneen ystävänsä kalliina muistona oli tämä sitä huolellisesti säilyttänyt. Ainoastaan sininen silkkinauha, joka siihen oli kiinnitetty ja johon oli hopealla kirjailtu sana "Rakkaudesta" oli valjennut ja tahraantunut kyynelistä. Annan silmät kääntyivät siihen ottaessaan kanteletta Ivanin kädestä ja hänen sydämensä heltyi.
"Älkää pakoittako minua soittamaan tänä päivänä", sanoi hän rukoellen kenraalille, "minä en luule voivani sitä nyt tehdä."
Nähdessään hänen mielenliikutuksensa, heräsi kenraalin mustasukkaisuus, hän tempaisi kanteleen tytöltä, paiskasi sen lattiaan ja polki jaloillaan sen muruiksi.
Surren raa'an kohtelun alaiseksi joutunutta rakasta kantelettaan, rohkeni Anna uhalla lähteä huoneesensa, jossa hän tuokioksi antautui hillitsemättömien tuskien valtaan. Hamletin kauheat sanat:
"Tyynesti kestää kurja kohtalonsa
Se jalompaako ois, tai asehella
Vastustaa tuskain myrskyävää merta
Ja lopettaa ne kerrassaan?"
muistuivat jälleen hänen mieleensä ja tyttö paran huulilta pääsi raskaita huokauksia.