Onnen sattuma auttaa minua. — Portti on auki, avain on suulla. Mun pitää tehdä hänelle mieleksi. (Hän on lähestynyt porttia ja ottaa avaimen pois suulta). Tässä siis on se välikappale, joka on tuottava selkoa onneni salaisiin kohtaloihin! — Oi Jumalani, kuinka sitä hetkeä odotan!
Bartholdus Simonis (itsekseen).
Hän otti avaimen portista! Mikä lieneekään tarkoituksensa näin eriskummallisella työllä?
Anna.
Lupaukseni täytän… Hänelle sen annan.. Onneni riippuu siitä, että hän saa tämän avaimen… Nyt ilmaisee hän minulle salaisuutensa ja sanoo kuka hän on.
Bartholdus Simonis.
Kaupungin portin avaimen antaa hän eräälle miehelle, jota hän ei edes tunne! Haa! — kauhea aavistus heräjää rinnassani!
Anna (katsoo sattumalta portin holviin, huomaa Bartholdon ja peräytyy säikähdyksissä).
Bartholdus Simonis (tulee esiin ja katsoo syvästi Annaan).
Anna (itsekseen).