(Hän istuu miettien muurille. Kaarle Olavi tulee portista).
NELJÄS KOHTAUS.
Bartholdus Simonis ja Kaarle Olavi. Myöhemmin muutamia Sotureita.
Kaarle Olavi (katsottuansa ympärillensä).
Hoi! Bartholdus! Oletko täällä jossakin?
Bartholdus Simonis.
Täällä olen!
Kaarle Olavi.
Niin tule alas tänne luokseni! Saatpa kuulla oivallisia uutisia! Kun läksit niin kiireesti linnasta, jäit niitä kuulematta. (Bartholdon tultua). — No, hyvää huomenta, kunnon veikkoni! — Hiisi vieköön, kuinka mun on lämmin! Olen juossut kuin kasakki-hevonen kaikkialla sinua hakemassa! Vihdoin tapasin tuon porvari-heittiön Barruksen ja hän sanoi kohdanneensa sinun täällä. — Bartholdus veikkoni! Eikö ollut komea kesti tuo Burmeisterin meille laittama? Hyvää olutta ja hyvää viiniä todellakin! Olisi noita kemuja vaan kestänyt viikonkin päivät perätysten! — Miltä tuntuu sinusta Bartholdus ollaksesi upsieri? — Minä olen kuin toinen ihminen! Oi! pater omnipotens! kuinka iloitsen päästyäni vapaaksi ihmiseksi! — Tiekkös veikkoni — sivunmennen juoksin pikimältänsä kotia ja paiskasin kirjahyllyni kumoon. Hih! mikä hälinä siellä nousi, kuin isä Cicero ja muut patres Latinorum et Graecorum ihmetellen pudota putpottelivat pitkin lattiaa! — Mutta tanssitaanpas!
(Hän tarttuu Bartholdoon ja kiertää hänen muutaman kerran ympäri).