Nyt taisteluun me riennämme
Ja rannat rakkaat jätämme,
Kun isänmaa on vaarassa
Sit' tulee meidän suojella.
Jos elohon
Tai kuolohon
Tää retkemme
Nyt meidät vie —
Ei ollenkaan,
Ei ollenkaan
Se seikka meitä huoleta,
Jos Suomeamme puolustaa
Me saamme vaan!
(Vene menee näkymättömiin. Naiset ja porvarit vetäyvät surumielin pois. Esirippu laskeutuu).
TOINEN NÄYTÖS.
Paikka sama kuin ensimäisessä näytöksessä.
ENSIMÄINEN KOHTAUS.
Priita Pöyriäinen (yksin).
Kauan olen elänyt … olen jo vanhimpia Jumalan luomia koko Wiipurin kaupungissa — ja pitääkö mun nyt näkemän se suruhetki, että tää kaupunki menee hukkaan! — Mik' ei tapahtunut Knut Possen aikoina — se on nyt tapahtuva! — Voi! ett'ei mieheni enään ole hengissä! Mutta nouskoot kuolleetkin haudoistansa kaupunkia varjelemaan.
(Alcmannus tulee portista).
TOINEN KOHTAUS.
Priita Pöyriäinen ja maisteri Alcmannus.