Kiitos hyvänsuovaisuudestasi Amalia! (Hiljaan). Mutta yksi sananen. Pidä vaari Annasta! Hän onneton on kovin eksynyt ja erhettynyt! Varoita häntä minun puolestani!… Tämän lasken sydämellesi…
Amalia (katsoo ihmetellen Bartholdoon, mutta vetäiksee sanaakaan lausumatta toisten naisten riviin).
Burmeister.
Ja nyt hyvät herrat — huomatkaa kuinka myötätuuli painattaa haaksemme pursia ja lahden äsken tyyni pinta lainehtii läihkyen. Siis matkaan! Rientäkätte kaunotarten lupaamia seppeleitä ansaitsemaan!
(Hän menee veneesen. Kaikki Lukiolaisvänrikit rientävät jäähyväisiksi antamaan kättä naisille).
Kaarle Olavi (Amalialle).
Sinä pidät minua vaan kevytmielisenä veitikkana, kaunis serkkuni! Että minussa kuitenkin löytyy vähäsen muutakin kuin veitikkamaisuutta, sen vannon tällä retkellä osoittaakseni! Jää hyvästi armas Amalia! (Suutelee Amalian kättä).
Kaikki Lukiolais-vänrikit (heiluttaen hattujansa).
Hyvästi rakkaat ystävät!
(Kiiruhtavat, yhä hattujansa heiluttaen, veneesen. Naiset ja porvarit viittavat huiveilla ja liinoilla. Vene laskee rannalta Lukiolais-vänrikkien seuraavaa marssia laulaessa):