Haamus! Haamus! Sielt' saa maksu.
(Kaikki menevät. Anna tulee oikealta).
VIIDES KOHTAUS.
Anna, myöhemmin Gerbert.
Anna (levottomasti).
Tähän aikaan pitäisi hänen tulla … jos hän oikein ymmärsi viittaukseni … (hakee portin avainta ja löytää sen). — Tässä on avain … hänen täytyy se saada, koska hän sitä on pyytänyt… Mutta jos olisi hänellä petos mielessä?… jos… Haa! kauhistusta!… Vaan ei! Se joka katsoo niin jalosti ja puhuu niin ylevästi kuin hän, ei taida pettää!… Vaan kuitenkin… Bartholdon sanat?… hänen varoituksensa? Ne … (kiivasti) — ne olivat vaan hävytöntä parjaamista! Minä tahdon täyttää lupaukseni, jos vaikka maa aukenisi jalkaini alla ja syvyys nielisi minun kitaansa! En tahdo enkä taida ajatella pahaa hänestä, armaastani, henkeni pelastajasta! (Gerbert tulee oikealta pitkin rantaa. Anna juoksee häntä vastaan). — Gerbert!
Gerbert.
Anna kultain!… lemmittyni! — (hän suutelee Annaa).
Anna.
Olen sinua kovin odottanut!