Gerbert.
Se minua ilahuttaa, merkkinä kuin se ompi siitä, ettäs minua rakastat, ehk'en toisaalta katsoen tahtoisi sinulle matkaan-saattaa ei edes hetkenkään surua!… Onko sinulla nyt tuo avain Anna?
Anna (vähän peräytyen. Itsekseen).
Sitä hän kohta kysyy! Haa!… jos…
Gerbert (sydämellisesti).
Anna kultain! Mikä sinua vaivaa? Et enää vastaa minulle?
Anna.
Mihin pitää minun vastata?
Gerbert.
Kysymykseeni… (tarttuu hellästi Annan käteen). — Oletko toimittanut toimitettavasi, Anna?