Älä lähesty minua petturi! Nyt minä sydämeni pohjasta vihaan sinua!
Kavaluudellas olet murtanut sen siteen, jonka ensin henkeni pelastamalla
ja sitte rakkaudellas solmeit! Vaan älä myöskään ota askeltakaan pakoon!
— Nyt olet mun vankini!
Gerbert.
Se on totta, Anna! — sinun vankis olen kuolemani hetkeen asti, mutta nyt menen.
Anna.
Älä liikahda! — minä huudan kaupunkilaisia avukseni, että he tulevat sinua sitomaan!
Gerbert.
Huuda vaan Annaseni, jos mielit. Täällä ei liene löytyä aivan monta vaarallista takaa-ajajaa kuin Burmeister väkenensä meni tiehensä! — Sitä pait on minulla kevyt vene ja vahvoja miehiä soutajina. — Ja vielä yksi asia… Minun tulee sääli sinun kunniatas, sillä — sen Jumala tietää — minä rakastan sinua ja tarkoitan parastas. Jos tässä syntymäkaupungissas ihmiset ennen aikaa saavat huhua meidän liitostamme, niin ymmärtänet.
Anna (keskeyttää tuskalla).
Ah!
Gerbert.