Hyvästi Anna! Me tapaamme pian toinen toisemme!
(Annettuansa heittömuiskun Annalle menee Gerbert pois oikealle).
Anna (katsottuansa synkästi Gerbertin jälkeen nauraa kamalasti).
— Ha! ha! ha! — Mitä nyt olen tehnyt? Enkö ole pettänyt syntymäkaupunkiani ja kotimaatani!… (kätkee hetkeksi kasvonsa käsiinsä. Sen jälkeen kiivaasti). — Mutta minä tahdon kostaa! — kostaa kuumasti! — Ei pidä hänen ikinä, ei kuuna milloinkana hengissä tuleman tämän kaupungin muurien sisä-puolelle! — Sen vannon pyhästi! — Jaa, kostaa, kostaa tahdon! vaan millä tavoin? (Amalia tulee kiiruhtain portista).
KUUDES KOHTAUS.
Anna ja Amalia.
Amalia.
Anna! Anna! — No täälläpä sinä oletkin! Hyvä että vihdoinkin löysin sinun!… Mutta sinä katsot niin kamalasti, niin kiivaasti, että minä oikein pelkään. Anna kulta! Mikä sinua vaivaa?
Anna (katsoen synkästi eteensä. Voimakkaasti).
— Minä tahdon kostaa! —