Amalia.
Muuan sanoman Bartholdolle? Oletko järjeltä pois? Hän vast'ikään läksi sotaan… Vaan mitä sanomaa tarkoitat? —
Anna.
Suuri vaara uhkaa meitä!… Kaikki voipi mennä hukkaan!… kaupunki…
Vaan ollos kysymättä! — En voi sinulle sanoa sen enempää! Mutta Amalia!
Amalia! Oletko jo keksinyt sellaisen miehen, joka lähtisi sanomatani
viemään? Etkö tiedä ketään sopivaista? —
Amalia.
En tiedä… Mutta eriskummallisella käytökselläs saat pääni ihan pyörryksiin. —
Anna (tulisesti).
Niin ole sitte mitään keksimättä, kosk'et sitäkään keksi! — (Hän kävelee levottomasti edestakaisin).
Amalia.
Odotappas Anna! Ehkä Erici, joka jäi kaupungin vartiaväkeen…