Bartholdus Simonis (nauraen).
Sepä kummallinen syy harmiin!
Kaarle Olavi.
Kummallinen kyllä, mutta luonnollinen! — Minä olen rakastunut, julmasti rakastunut!
Bartholdus Simonis.
Sinäkö? — Mitä vielä! —
Kaarle Olavi.
Oikein toden totta! — Minä jumaloitsen nuorta serkkuani! — Mutta hän — hän pitää minua kevytmielisenä heittiönä! — Ah! jos olisin haavoitettu! Kyllä tulisi hän pian toisenlaisiin ajatuksiin! —
Bartholdus Simonis.
Mitä joutavia lasketkaan! — Tietävät kaikki kertoa, ettäs tänään taistelit kuin sankari ja että Burmeister erittäin kiitti sinua! —