EMÄNTÄ. Lupaat pyhästi? —
TAAVI. Kaikkien voimieni takaa… Mutta anna minulle nyt anteeksi ja anna minulle siunauksesi, armas äiti! Siunauksettasi en lähde.
EMÄNTÄ. Olethan lapseni; — kuinka voisinkaan olla antamatta sinulle anteeksi, antamatta sinulle siunaustani? — (Laskee molemmat kätensä polvistuneen Taavin kiireelle. — Elli tulee peräovesta.)
Kuudes kohtaus.
KUUSNSEMEN EMÄNTÄ, TAAVI ja ELLI.
ELLI (Ainalle, joka rientää häntä vastaan). — Kirkkoherraa oli tultu noutamaan sairaan luo.
TAAVI (nousee seisaallensa). — Elli!
EMÄNTÄ. Olipa hyvä, että tulit, Elli! — Käy lähemmäksi… Minulla on sinulle ja Taaville jotakin sanottavaa… Miltä näyttää sinusta Taavi tuossa puvussaan, Elli?
ELLI. Ei tuo puku häntä minun silmissäni pahenna. —
EMÄNTÄ. Eikö? — Eivätkö kauhistuksen kylmät väreet värähtele ruumiissasi nähdessäsi sulhosi kahlittuna?