Yhdeksäs kohtaus.
Entiset ja tulleet.
JAAKKOLA. Voipala uhkasi kannella vallesmannille siitä, että olen laiminlyönyt velvollisuuteni. Kyllä sinä et nyt saa viipyä kauemmin, Taavi!
TAAVI (laskee kahlitut kätensä äitinsä kaulaan ja suutelee häntä). — Hyvästi, armas äitini! — (Syleilee ohimennen Ainaa.) — Jää hyvästi, siskoni!
(Jaakkola ja Taavi menevät peräovesta.)
Kymmenes kohtaus.
KUUSNIEMEN EMÄNTÄ ja AINA.
EMÄNTÄ (yrittää, kahleiden kalina kun on la'annut kuulumasta, nousta seisaallensa, mutta vaipuu taas istualle.) — Minun pitää mennä levolle… Taluta minua kamariini, Aina.
AINA (kiiruhtaa nojatuolin luo ja auttaa äitiänsä seisaalle). — Luota vaan turvallisesti minuun, äiti rakas. Kyllä jaksan.
(Astuvat kamarin ovea kohti.)