ARO. Paljon ovat olot poissa ollessasi muuttuneet juuri tuon rautatien kautta. Talojenkin arvo on tavattomasti kohonnut. Onhan tämä Kuusniemesikin nyt kahta vertaa kallisarvoisempi kuin siihen aikaan.
TAAVI. Kyllä kaiketi… Liikkeen mukavuus sen tekee.
ARO (ottaa pienestä seinäkaapista pullon ja kaksi lasia, jotka asettaa pöydälle). — Tuleppas tänne päin nyt, Taavi! Ei tässä talossa viinaa paljon nimeksikään ole käytetty, mutta pitäähän tällaisessa juhlatilassa kuitenkin ottaa tuloryyppy. (Kaataa laseihin.)
TAAVI. Äläpäs vaan minun varalleni! Minä en maista tippaakaan väkeviä…
ARO. Etkö minkäänlaisia? Tämä onkin ulkomaan viinaa.
TAAVI. En minkäänlaista päihdyttävää ainetta… En … en vaikka…
ARO (keskeyttäen). — Älä ole milläsikään… En aio sitä sinulle tyrkyttää. Olisin vaan vanhan tavan vuoksi suonut.
TAAVI. Se on huono tapa.
ARO. Mitäpäs se muuta on. (Laskee pullon ja lasit takaisin kaappiin.) Minä en väkeviä kaipaa, vaikka toisinaan tulee otetuksi ryyppy. Minun puolestani jääköön koko tuo juomatapa unhotuksiin.
TAAVI. Parasta olisi, että se kaikkialla siksi jäisi…