TAAVI. Suutuithan — enhän tarkoittanut sinua loukata!
REETA. Tarkoitit taikka olit tarkoittamatta — se on minulle yhtä! — Enpä tuosta kovin suuttunutkaan — vaan nyt pitää minun lähteä. Kaisa voipi minä hetkenä tahansa saapua sinne kotia. Juuri hänen tähtensä läksinkin liikkeelle, kun sattui kotona sokuri olemaan niin lopussa, ett'ei olisi vieraiden varalle riittänyt.
AINA. Tarjoaisinpa mielelläni sinulle jotakin suunavausta.
REETA. Älä huoli. Hevosenikin jo tulee levottomaksi tuolla pihalla.
Jääkää hyvästi! (Menee peräovesta.)
Neljäs kohtaus.
TAAVI, ARO ja AINA.
TAAVI. Reeta ei ole luonnettansa muuttanut.
AINA. Sellainen ilkeä parjaaja!
ARO. Vähät me hänestä! — (Ottaa kaapin päältä tupakkalaatikon ja kaksi piippua.) — Paneppas tupakkaa piippuun, Taavi! Polttaessa tupakkaa kaikki pienet harmit sievästi haihtuvat, mukavasti menevät menoansa tupruavien savupilvien kerällä. — Kas tässä on vanha sunnuntai-piippusi.
TAAVI. Minä en polta tupakkaa.