"Älä puhu mielettömiä, akka, vaan vastaa kysymykseeni!"
"Kelpo ratsastaja ei milloinkaan neuvotonna ole jäänyt tämän virran rannalle! Kahlasipa tästä tänä aamunakin kelpo mies virran yli!"
"Pidätkö minua mielettömänä, ettäs minulle mahdottomia uskottelet?"
"Ellet usko, ole uskomatta, ellet lähde virtaa vuovaamaan, jääös tälle rannalle, sillä kaikki veneet ovat tuojia puolella! Mutta eihän sinulla kiirettä taida ollakkaan, eikä tärkeitä toimia käsitettävinä?"
"On, minun on kova kiire!"
"Mihin? Surmalaanko suurukselle tai Manalan muorin pitoihin?"
"Mitäpä se seikka sinuun koskee?"
"Eipä koske ensinkään, mutta jotakin sanoiksi sanellaan kahden kesken tässä ollessamme!"
Mies loi uudelleen silmänsä virran vastakkaiselle rannalle ja kirosi, nähtyänsä lautan ja veneet siellä, niitä, jotka olivat soutaneet ne sinne.
"Miksikä heitä kiroot, kun et tunne, kutka ovat?" — intti Taara.