"Asiasta on tosin vähän puhuttu, mutta mitään lupausta ei ole annettu; ja tuskin annetaankaan", vastasi Lyyli, ylpeästi nyykäyttäen päätänsä.
"Nyt et sinä pysy totuudessa, Henrikka!" sanoi Paavo harmistuneena.
"Äläpäs huoli pilkata minua haukkumanimellä!"
"Haukkumanimellä? Mikä on haukkumanimi?" kysyi Paavo hämmästyksellä.
"Se nimi, jolla minua puhuttelit."
"Henrikkako?"
"Niin, juuri se."
"Mutta onhan se toki nimesi. Henrikaksi sinut nimitettiin kasteessa pyhän Henrikki-piispan muistoksi."
"Minä en huoli kasteesta niin mitään! Jos mustatakki kristitty pappi on minun pääni pessyt taikka on ollut pesemättä, se on minusta yhtä! Kyllä kai se lienee mahdollista, että vanhempani väkivallalla uhattuina taikka muukalaisten valheellisten lupausten vietteleminä joskus ovat antaneet minulle tuon kirotun nimen, jonka nyt olen hylännyt. Uskottavat ihmiset todistavat, että minua pienenä lapsena sanottiin Lyyliksi. Lyyli siis on oikea nimeni eikä mikään muu."
"Vai näinkö on asian laita! — Mitäs sinä, Hatanpään Heikki, sanot neitosesta, joka hylkää nimensä?" Paavo kääntyi Arvon puoleen.