"Ethän kristitty olisikaan, jos siitä asiasta toisin ajattelisit. — Mutta tuo meidän ennen niin kiivas piispamme on vanhuutensa päivinä tullut akkamaisen hempeämieliseksi. Tällä en mitään loukkausta tarkoita, enpä suinkaan — sanon vaan, ett'ei Tuomas piispa enää ole niin kiivas kuin ennen. Olen kuullut, että hän aikoo antaa armon noille lurjuksille. — Olisipa täällä linnassa vilkas elämä syntynyt; jos eilispäivän taistelussa olisi saatu muutamia satoja Karjalaisia vangiksi, mutta pahaksi onneksi ei saatu ainoatakaan. — Vaan olisipa vilkasta elämää syntynyt, jos olisi edes parisataa miestä kaapattu."
"Mistä olisi niitä hirsipuitakaan ja köysiä saatu niin monelle, puhumatta polttorovioihin tarpeellisista haloista!" — huudahti Paavo hymyillen.
"Kylläpä siinä olisi selvitty! Aivan hyvin olisi selvitty! — Mutta tietänetkö sä mitään koko tappelusta?" Vanginvartija katsoi kysyvällä katseella Paavoon.
"Enkö tietäisi? Minähän juuri järkevyydelläni pelastin koko piispan armeijan hukkaan joutumasta, pelastin kaupungin, piispan kartanon ja kirkon hävityksestä. Olethan kai siitä kuullut puhuttavan?"
"En ole enkä usko puhettasi muuksi kuin törkeäksi kehumiseksi. Semmoista ei talonpoikaissoturi voi saada aikaan. Se mun täytyy sanoa, ettäs olet sangen hävytön pyytäissäsi riistää ansion ja kunnian voitosta niiltä, joille tämä ansio ja kunnia on annettava: kalpa-ritarien urhealta suurmestarilta ja siltä ritarilta, jota he sanovat pyhän haudan ritariksi. Nehän todellisia voiton sankareita olivat."
"En tahdo kieltää, että ensinmainittu heistä viisaudellansa ja urhoollisuudellansa tehokkaasti vaikutti voiton saavuttamiseen. Hänpä myöskin oli asettanut meidän väkemme niin hyvään ja järkevään rintamajärjestykseen, että hänellä — siitä on oleva ikuinen kunnia. Mutta mitä tuohon pyhän haudan ritariin tulee, eipä hänestä nuhjuksesta ole mihinkään. Olisihan tuo mielipuoli hupsu aivan hyvin voinut olla poissa koko siitä verileikistä."
"Maltappas mielesi pöyhkeilijä!" — huudahti vanginvartija suuttuneena. "Minä olen kuullut parempien miesten, kuin sinä olet, vakuuttavan, että pyhän haudan ritari joka askeleelta ja joka iskulta nostatti kauhua ja hämmästystä vihollisissa."
"Tuo on liioittelua, mutta jos sen tahdot uskoa, niin usko vaan. Eihän se asia anna aihetta riitaan meidän kesken. Ja sen sanon sinulle, että kummankin näiden ritarien ansio on vähäksi arvattava minun ansioni rinnalla: kerrassaan ma sain vihollisten mielet lannistumaan niinkuin salaman iskulla. Myönsipä Hänen Ylhäisyytensä, piispa itse tämän ansioni ja kiitteli minua monen ritarin kuullen."
"Osaathan ainakin kehua. Niinhän tuo valuu suustasi sakeana kuin piimä."
"Eihän tämä ole kehumista. Kuuleppas, miten asian oli laita! — Onko sinulla joutilasta aikaa kuunnella kertomustani!"