"Suureksi turuksi" taikka toisinaan myös vaan "turuksi" sanottiin erästä aukeaa tasankoa Aurajoen rannalla lähellä Turun linnaa. Ammoisista ajoista asti, satoja vuosia ennenkuin Turun linna perustettiin, olivat Suomalaiset tässä käyneet kauppaa keskenänsä ja vieraiden maiden kauppiaiden kanssa. Kristin-uskon päästyä valtaan Länsi-Suomessa oli tämä kauppaliike supistunut siksi kaupaksi, jota lähinnä asuva maarahvas teki linnaväen ja Turun kaupungin asujanten kanssa. Tuomas piispan aikana oli Turku vielä sangen pieni kaupunki; sen asukkaitten luku nousi vähän päälle kahden tuhannen.
Kymmenes luku.
Helppo on arvata, että jokainen juhlalle tullut halusi päästä kirkkoon sitä sisältä katselemaan. Yksi kuitenkin oli, joka ei tuntenut tätä halua, jonka mieltä ei uteliaisuus eikä hartaus kiihoittanut. Se oli Hieraniemen Paavo, joka yhä edelleen odottaen seisoi piispan kartanon portilla.
Kun Tuomas piispa, päätettyänsä pyhän vihkijäistoimen, Riian arkkipiispan, valkoiseen mantteliin puetun ritarin, "pyhän haudan" ritarin ynnä muitten ylhäisten seurassa tuli piispan kartanoon, astui Paavo lakki kädessä hänen eteensä ja sulki häneltä tien, siten vaatien häntä pysähtymään.
"Suurvaltias, pyhä piispa, suokaa minulle anteeksi rohkeuteni! Mutta minulla on teille erittäin tärkeä asia ilmoitettavana ja pyydän sentähden nyt heti kohta saada puhutella teitä kahden kesken", — sanoi Paavo kumartaen syvään.
Tuimin silmin katsottuaan rohkeaan talonpoikaan, vastasi Tuomas piispa: "Minulla ei ole tänään aikaa yksityisiin keskusteluihin! Tule huomena!"
"Niin totta kuin kristin-uskon menestys Suomenmaassa ja erittäin Hämeessä lienee Teidän Ylhäisyydellenne kallis asia, rukoilen vielä tänäpänä pääseväni teidän puheillenne! Huomenna se voipi olla liian myöhäistä silloin saattaa kaikki olla hukassa."
Piispan otsa synkistyi näitä Paavon sanoja kuunnellessa. Hän oli jo tänään saanut yhden huolestuttavan Jobin sanoman. Oliko tämä mies tässä nyt tuomassa hänelle toista?
"Sinä arvelet siis kerrottavasi asian olevan niin tärkeän, että kristin-uskon menestys Suomessa tavalla taikka toisella siitä riippuu?" — kysyi hän kolkolla äänellä, lisäten: "Varo vaan ett'et minulle joutavia laskettele!"
"Henkeni olkoon takauksena siitä, ett'en asian tärkeyttä liioittelemalla ole suurentanut!" — vastasi Paavo, katsoen vakaasti piispaa silmiin.