Tämä rukous näytti hänen mieltänsä virvoittavan. Mutta ennenkuin hän taas nousi seisaallensa, rukoili hän erään toisenkin rukouksen. Sitä tehdessänsä nöyrtyi hän niin ja hänen mielensä masentui siihen määrään, että hän matona mateli alttarin juurella.
Yhdestoista luku.
Vielä samana iltana läksi Hämäläisten kapinaa kukistamaan määrätty sotajoukko Paavon, opastamana matkaan. "Pyhän haudan" ritarikin oli muassa.
"Se mies on aivan kuin luotu tällaisia retkiä varten! Paitse sitä on hänellä niin suuri maine urhoollisuudesta ja sotataidosta, että paljas hänen läsnä-olonsakin jo ratsumiehissämme vaikuttaa jonkinmoista turvallisuuden tunnetta ja saa heidät voiton toivossa vahvasti luottamaan hyvään onneensa" — oli Tuomas piispa väittänyt.
Uljas ritari oli nyt vaihtanut purpuraisen manttelinsa toiseen yksinkertaisempaan. Kuitenkin oli viimemainittukin tavallansa sangen kallis, sillä se oli lumenkarvaisilla kärpännahoilla reunustettu. Näihin reunuksiin, ylhäältä aina liepeesen asti, oli pieniä punaisesta samettikankaasta tehtyjä ristejä kiinnitetty. Samanlaisia ristejä nähtiin toistenkin tähän retkeen osaa ottavien ritarien manttelien reunuksissa. Kukin ratsastaja kantoi rinnassaan punaista ristiä, vieläpä Paavokin ja ne muutamat munkit, jotka seurasivat tätä pientä armeijaa.
Pyhänä pidettiinkin sota, johon tämä joukkio oli antautunut, niinkuin siihen aikaan yleisesti kaikki sodat, joita käytiin kristin-uskon vihollisia vastaan. Juhlallisesti olivatkin molemmat piispat, Riian arkkipiispa ja Tuomas piispa, vihkineet näitä sotureita, ennenkuin he lähtivät matkalle, heidän veriseen ja vaaralliseen, mutta autuuttavaan toimeensa.
Pyhän haudan ritari katseli tarkasti seutuja ja maisemia, joidenka kautta kuljettiin, ja jota kauvemmaksi he tulivat sisämaihin, sitä suurempaa kummastusta ne nostattivat hänessä.
"Kautta Pyhän Yrjön säteilevän miekan!" — sanoi hän Saksan kielellä munkille, joka ratsasti hänen vieressänsä. "Tämä on kummallinen maa, joka alusta aikain lienee aiottu pedoille kotimaaksi. Eihän täällä juuri muuta löydy kuin synkkiä metsiä, autioita korpia, soita ja rämeitä sekä järviä ja jokia. Tuo kirkon läheinen seutu taitaakin olla ainoa seutu Suomenmaassa, jossa maata viljellään ja jossa ihmiset asuvat säännöllisesti kyhätyissä rakennuksissa? En pitkään aikaan enää ole nähnyt huoneuksia enkä peltoja. Multa kaiketikin asuvat ihmiset täällä metsissä kaatuneiden puiden juurten suojassa ja elävät arvattavasti karhujen ja muun metsäriistan lihasta? Sellaisiksi muuten suomalaisten elämän tapoja minulle kuvattiinkin eteläisissä maissa."
"Kummallista on, että te, herra ritari, sellaisia kertomuksia kuultuanne, ensinkään otitte tullaksenne tänne!" — ihmetteli munkki, hymyillen sen ohessa.
"Se ei ole niinkään kummastuttavaa, pyhä veli. Nämät kertomukset saivat minun uteliaaksi omin silmin näkemään noita metsänperäisiä villi-ihmisiä. Kun sitte lisäksi sain kuulla, että kristin-uskoa heillekin on julistettu ja kristillinen kirkko heidän maassansa perustettu, ja kun päälle päätteeksi kerrottiin, että he viime aikoina ovat ruvenneet pahoin rääkkäämään ja julmalla tavalla surmaamaan pyhiä pappeja ja munkkeja, niin muuttui uteliaisuuteni velvollisuudeksi, sillä minä olen kautta pyhän ristin vannonut taistella kristin-uskon vihollisia vastaan kaikkialla, missä niitä vaan on, aina maailman kaukaisimpiin äärihin asti. Sattui sitte vielä niinkin hyvin, että minulla viime käynniltäni Jerusalemissa oli muutamia erittäin arvokkaita ja voimallisia pyhäin jäännöksiä varalla. Tosin en niistä olisi mielelläni luopunut, sillä ne hosuivat taudit ruumiistani ja estivät syntisiä himoja sieluani lähestymästä, mutta kuultuani, mitenkä kurjalla kannalla asiat täällä olivat, ajattelin: jos lahjoitan nuo kalliit pyhäinjäännökset Suomen kirkolle, niin pakenevat kaikki pirut peljästyneinä siitä maasta. Jo kohta tänäpänä ne osoittivat voimaansa. Kaikista niistä ihmeistä, jotka tänäpänä tapahtuivat kirkossa, on suurimpana pidettävä se, että naula, jolla Kristuksen oikea käsi lävistettiin, vuosisatoja oltuansa ruostununna, arkkipiispan kädessä muuttui yhtä kirkkaaksi kuin kantamani haarniska tässä. — Sen ostin kolmesta sadasta kultarahasta S:t Salvatorin luostarin abotilta Jerusalemissa."