"Enollenneko? Mitenkä se voisi olla mahdollista? Eihän vanha Tavela tarvitse noin pitkää mekkoa ja yltänänsäkin se on hänelle liian suuri. Tuskin se olisi sopinut hänelle hänen parhaammassa miehuuden ijässä ollessansakaan. Minun ymmärtääkseni on siinä tilaa lähes kahdelle Tavelalle!" — intti tyttö.
"Mitäpä nyt jälleen hupsutteletkaan, tyttö raiska! Ymmärräthän… talvella, kun pannaan useampia mekkoja päälletysten…"
"Talvella käyttää Tavelan ukko turkkeja" — väitti tyttö, saaden
Lyylin yhä enemmän hämille.
"Eipähän enoni ain'alinomaa pidä turkkeja talvella; toisinaan hän pukeutuu mekkoonkin!"
Ovi aukeni samassa ja eräs nuori mies astui tupaan. Lyyli kavahti seisaallensa ja huudahti tulijalle vastaan: "Mitä uutisia, Viiso? Kerro pian!"
"Ei mitään erinomaisia uutisia — terveisiä käskettiin vaan sanoa!" — vastasi tullut.
"Ovatko siellä kaikki asiat hyvään päin?"
"Olivat kai, mitä minä saatoin ymmärtää, eikä siellä mitään onnettomuudesta puhuttu."
"Enoni oli kai terveenä?"
"Terveenä hän oli samoin kuin Hatanpään Arvo ja muutkin."