Viison mainitessa Hatanpään Arvon nimeä punastui Lyyli ja loi silmänsä lattiaan.
"Sitä käskivät minun myös ilmoittamaan emännälle, ett'ei vihollisista vielä ole kuulunut vihiäkään. Meidän miehet nyt vaan odottavat sanomaa Karjalaisilta, kohta sen saatuansa mennäksensä Nokian virran yli. Heidän aikomuksensa on lähteä tervehtimään mustaa Tuomasta hänen omassa kotipesässänsä."
"Kyllä vaan sitte meikäläisiä onkin oikein kosolta kokoontunut Nokian virralle?" — kysäisi Lyyli.
"Kyllähän niitä siellä on koko suuri joukko! Enhän minä tullut niitä lukeneeksi, mutta kyllä siellä miestä on kuin seinää vaan! — Onko teillä jotakin käskettävää, emäntä?"
"Ei ole… ei mitään erityistä. Mene vaan tavallisiin toimihisi! — Kylläpä sinulla nyt onkin täällä paljon puuhattavaa, kun kaikki kelpo miehet ovat aseissa, jotta ainoastaan muutamia vanhoja ukko-järeitä on jäänyt tänne talon töitä ja askareita toimittamaan."
Viiso oli jo kääntynyt oveen päin, kun Lyyli yht'äkkiä otti kysyäksensä: "Eihän kukaan muu kuin enoni lie minulle terveisiä lähettänyt?"
Viiso kääntyi Lyyliin päin ja vastasi: "Lähettipä niinkin. Taisinpa tuon jättää sanomatta, että Hatanpään Arvo niitä lähetti koko kantamuksen, pyytäen sitä paitsi, että olisitte levollinen, pahoja aavistuksia tulevaisuudesta pitämättä! — Vieläkö nyt jotain?"
"Ei — saat mennä!"
Viiso meni ja Lyyli istui entiselle paikallensa. Hän oli suuttunut itseensä siitä, että oli tehnyt tuon viimeisen kysymyksen, sillä hän kuuli kaikkialla ympärillänsä hiljaista kuiskutusta palvelijatartensa kesken ja arvasi helposti, että tuo kuiskutus koski Hatanpään Arvoa ja häntä itseään. Niinkuin aina käypi nuorten naisten, kun he tietävät, että läsnäolijat salaa kuiskuttelevat jotakin heidän sydämenasioistansa, niin kävi nyt Lyylinkin: hän punastui ja joutui hämillensä. Pitkän ajan ääneti kuunneltuansa tuota harmillista kuiskutusta, rohkaisi hän mielensä ja lausui, vakavasti katsellen ympärillensä: "Eikö kenenkään teistä tänä iltana haluta rupeamaan arvoituksille?"
"Arvoituksilla täällä paraikaa ollaan!" — säesti vuohensilmäkukkain terälehdistä tulevaisia tapahtumia ennustanut tyttö, joka oli mennyt erään, suuren pöydän ääressä istuvan toverinsa luo.