(Pääkkö astuu sisään peräovesta, karvalakki syvään painettuna silmille ja korville, pullo taskussa).
Kolmas Kohtaus.
Entiset ja Pääkkö.
Mari. Vaan tuossapa hän tuleekin… Ettäpäs toki, kurja juomari… kehno hylkyri… itse jouluaattona julkenet tulla nälkää ja kaikenlaista kurjuutta kärsivän vaimosi luo viinapullo taskussa! Pitäisi hävetä! (Ottaa, äkkiä pullon Pääkön taskusta ja heittää sen oven kautta ulos pihalle.) Tuolla se nyt pirstaleina!
Pääkkö. No … no … noh! Turkanen aika sentään! Mitä tämä pyytää merkitä? Entäs mitäpä nyt vaimoni sanonee?
Mari. Vaimosi … kurja! Tiedäthän kyllä, mitä h—tin juomaa tuo pullo sisälsi!
Pääkkö. Siirappia siinä oli. Vaimoni lähetti minun puodista ostamaan siirappia jouluruuan höysteeksi ja pyysi minua kohta palajamaan kotia…
Mari. Siirappiako! — Pääkköhän sinä oletkin!
Pääkkö. Niinpä olen… Käski kohta kotia, mutta ohimennen poikkesin kuulustelemaan, josko Häyrinen jo on päässyt putkasta, jonne poliisit veivät hänen syystä, että hän juomapäissään oli tapellut ja pitänyt pahaa elämää. — Mutta mistä nyt saankaan siirappia, kun ei minulla enää ole rahojakaan, akka kun ei pannut enemmän mukaan kuin juuri täsmälleen siirapin hinnan? Kuinka uskallankaan nyt mennä kotia?
Annaliisa (vaipuu istumaan pöydän lähellä olevalle tuolille.) Taivaan herra — mieheni putkassa!