Mari. Pyörtyikö se nyt siihen?…
Pääkkö. Voi poloista! Mikä meille nyt tuleekaan neuvoksi?
Mari. Onneksi on tässä vadissa vettä, — muuta särvintä ei raukalla taida ollakaan! (Kastaa nenäliinansa pöydällä olevaan vatiin.) Kyllä maar' kannattaa pyörtyä sellaisen roikaleen tähden! (Hieroo Annaliisan otsaa ja ohimoja nenäliinallaan.) Enpä Annaliisan sijassa sellaisesta olisi millänikään… Hyvinpä tekivät, että korjasivat semmoisen rentun lukon ja salpojen taakse!
Pääkkö. Lienetpä oikeassa, Mari. Päihtyneenä on Häyrinen kovin hurjapäinen. Tulkoon siihen silloin vaikka itse kuvernööri, niin kyllä Häyrinen empimättä antaa hälle nyrkistä.
Mari. Annettaisiinko sellaisen kulkea vapaana rauhallisten ihmisten joukossa!
Annaliisa. (Tointuu, nousee seisaalle.) Se oli vaan satunnainen pahoinvointi! Menihän se jo ohi! Tunnen itseni taas ihan terveeksi.
Pääkkö. Olipa hyvä, että taas toinnuit! Minun ei olisi pitänyt puhua koko asiasta mitään.
Mari. Mitäs hyötyä siitä, että olisit sen salannut? Ennemmin taikka myöhemmin olisi Annaliisa kuitenkin saanut tiedon siitä.
Pääkkö. Niinpä kai … sillä tavoin itsekin ajattelin.
Mari. Pianpa sellaiset tapaukset tulevat kuuluviin. — Vai tappeli juomapäissään! — Senkin vetelys!