Pääkkö. Äläpäs sano niin! Kröönperin makasiinissa olen nähnyt Häyrisen yhdellä kädellä nostavan kymmenen leiviskän rautapainon… Kyllä hän on jotensakin vahva mies…
Mari. Sitä suurempia onnettomuuksia voi hän humalapäissään saada aikaan! — Eikö tuota jollakin keinoin saisi johonkuhun raittiusseuraan! Etkö ole häntä siihen kehoittanut?
Annaliisa. Hm…
Pääkkö. Näinhän Häyrisen viime syksynä kerran Annaliisan seurassa raittiuskokouksessa.
Mari. Siis on hän asiaa joskus tuumaillut. (Annaliisalle:) Entäs mitä jälestäpäin sanoi tästä käynnistään?
Annaliisa. Oli kovin julmistunut, että olin houkutellut häntä sinne. Sanoi, että siellä puhuttiin paljasta moskaa ja väitti, että nuo raittiuspuhujat ovat itserakkaita, ulkokullattuja fariseuksia, joita pitäisi hirttää…
Pääkkö. Hi, hi, hi! Sanoiko sellaista raittiuspuhujista? Se on niin hänen tapaistaan! Vai kutsui heitä ulkokullatuiksi fariseuksiksi! Hi! Hi!
Neljäs Kohtaus.
Entiset ja Häyrinen.
Häyrinen (rallaa, hapuroiden peräoven takana.)