Mä vihdoin löysin loihtu-maljani.
Ett'ei se enää vihollisten valtaan
Tulisi, kaivan sen maan povehen
Ja annan Manuun eukon omaksi.
Niin kansan vapauden talletan
Ja synnyinmaani onnen, kohtalot
Jos mitkä tulkoot! Armas Nyyrini!
Sun tuhkas peitteheksi levitän.
Sen vaipan alt' ei kukaan sitä riistä.
Kun voimallisna mämningäisenä
Sä vartioitset sitä lakkaamatta.
VIIDES NÄYTÖS.
(Sama paikka kuin toisessa ja kolmannessa Näytöksessä.)
Ensimäinen Kohtaus.
Ulkoa kuuluu iloisen laulun ääntä ja riemuhuutoja. —
LALLI, SORRI ja TAIMO tulevat.
SORRI.
Nyt pispan peijaisia juodaan, ilo
Ja riemu raikkuvat ylt'ympäri.
Sä Lalli yksin olet nyrkästynyt
Ja venyt pahan tuulen omana.
No mies, nyt heitäppäs jo Hiitehen
Tuo raskas mieles!
LALLI (on vaiti).
SORRI.
Älä Onnetarta
Kuin jälleen näkyy meitä suosivan,
Pahoita tyytymättömyydelläs.
LALLI.
Haa! Onni! Onnetar!… Mit' ompi onni?
SORRI
Se lahj' on. Jumalien antama.