LALLI
Haa! Lahja! Jumalien antama!
Niin on tuon lahjan arvo mitätön
Ja lahja itse kehno, pysymätöin!
Se on kuin syksyllä on hattaroitten
Ja kiertopilvein lähettämä lumi.
Sen lahjan saaneen onni kurjempi
Ja kovemp' on kuin sitä vailla jääneen.
Sumua, usmaa ompi kaikki tyyni!
Tyhjyyttä! … pelkkää pilkkaa, jota miehen
Huoletta sopii nauraa! Ha! ha! ha!
SORRI.
Voi, älä kiusaa herjauksillasi
Noin taivahisten mieltä! Jumalat
Ei mistään syystä suutu kovemmin
Kuin pilkasta ja parjauksista!
LALLI.
Hoh! Suututanko taivahisten mielet
Ja jumalien? Entäs mitä siitä
Jos suuttuvatkin? Yksin hullu heittää
Onnensa taivahisten suojahan
Ja mielipuoli houru! Tuskinpa
He ovat sammakkoa voimakkaammat
Nuo Jumalasi! Mutta ihmisellä
On voima suurempi kuin sammakon —
Mut heikompi kuin kotkan. — Kuules Sorri,
Jos oisin vanhin Tuonen tyttäristä,
Niin myrkyttäisin sinun mielesi
Niin mustaksi kuin sysihaudan kita
Ja hehkuvaksi kuin sen sisukset!
SORRI.
Ei sinust' ole peijais-vieraaksi!
Mä menen…
LALLI.
Mutta ole varoillas,
Ett' eivät kuokkavieraat hyökkää tänne
Yht' äkkiä ja arvaamatta…
SORRI
Kummaa!
Viel' läksi viisas sana huuliltasi
Ma olen varoillani nyt kuin aina.
(Menee.)
Toinen Kohtaus.
LALLI ja TAIMO.
LALLI.
Et puhu mitään, Taimo?