TAIMO.
Puhua
Jos uskaltaisin, teitä pyytäisin
Tuon pispan lakin päästänn' ottamaan.
Se tekee muotonne niin kamalaksi,
Ett' oikein mua kauhistaa!
LALLI.
Tää lakki!
Haa! Älköön kukaan siihen puuttuko!
Se kasvanut on kiinni päähäni
Ja siihen juurtunut.
TAIMO.
Voi, luuloitusta
On kaikki tuo!
LALLI.
Ei ole. Katso Taimo,
Noin lujaan on se siihen kiintynyt.
(Hän pudistaa päätänsä ähäten:)
Huu!…uu! —
(Sen jälkeen purskahtaa hän, hetken vaiti oltuansa,
kanalaan nauruun.)
Ha! ha! ha!
Älä naura Taimo!
TAIMO.
En.
LALLI.
Senlaista onko ennen tapahtunut?
TAIMO.
Ei minun tiedostani…
LALLI.
Minulle
Tuo ompi kova kosto…
TAIMO.
Mistä?
LALLI.
Siitä —
Sen sulle saatan sanoa — siit' että
Ma pispan murhasin. — Mun korvissani,
Jos kuinka mietin tätä asiaa,
Tuo ääni aina kaikuu: murhaaja!
Haa! sisälle ma tölliin törmäsin —
Hän makasi — ma hänen herätin…
Mull' oli kädessäni miekkani…
Näin Taimo! — Taimo, katso lattiaan!