KERTTU.
Vait Ilmari! ja anna tänne hiippa,
Jonk' arvoa et vielä käsitä!
(Ottaa hiipan Ilmarin päästä.)
Te, hyvät herrat, älkää pahaksuko
Ett' on hän jaaritellut tyhmiä!
PISPA HENRIK.
Se kieltämätöin ompi asia
Ja pyhä raamattukin todistaa,
Ett' ennustukset usein lasten suussa
Ja viattomain kielell' asuivat.
ILMARI (itsekseen).
Kun isä tulee kotia, niin pyydän
Mä hältä toisen yhtä kauniin lakin.
(Hän askaroitsee kehdon vieressä).
ANDRAEAS.
Jos ylenisi poikas pispaksi,
Niin mitäs sanoisit?
KERTTU..
Kuin? Pispaksi!
Mahdottomista en mä sano mitään.
PISPA HENRIK.
Ken tietää, mitä tulevaisuus tuonee
Helmassaan.
KERTTU.
Eipä sitä kuitenkaan!
ANDRAEAS.
Mut kuitenkin sen pidän mahdollisna.
KERTTU (naurahtaen).
Nyt olen pilkan oma!