ANDRAEAS.
Erehdyt,
Jos puhettamme pidät pilkkana.
Niin mahtavia töitä Jumalan
Ja Kristin uskon kunniaksi saattaa
Hän saada aikaan, että Suomen kansa
Ik' iloksensa muistaa niitä!
KERTTU.
Hänkö?
En tiedä mitä ajatella pitäis!
ANDRAEAS.
Niin annan sulle siitä selityksen:
Me pojan levittämään uskoa
Ja sanan-saarnajaksi kasvatamme.
Näin lukemattomia sieluja
Hän pahennuksen tieltä johdattaa.
JOHANNES.
Kuin kerta Suomen kirkon johtajana
Hän ruhtinasten arvoon noussut on!
KERTTU.
Hän? Lapseni?
JOHANNES.
Niin aivan, Ilmari
Tuo vilkas ilosilmä!
KERTTU
Kummallista!
En jaksa sitä ajatella.
ANDRAEAS.
Pojan
Sen vuoksi jätät meidän huostaamme
Ja meidän hoidettavaksemme.
KERTTU.
Kenen
Mä jätän?
ANDRAEAS.
Ilmarin.