KERTTU (Suutelee Ilmaria).
Oi Ilmari, mun kultain!
(Hän laskee Ilmarin lattialle. Itsekseen).
Koska on
Tuo Herran tahdon mukaan, miksikä
Mun heikko sydämeni nurisee
Ja valittaa?
ILMARI.
Sä ällös sure, äiti!
KERTTU.
En sure, en! vaan olen iloinen.
ILMARI.
Mut kyynel riippuu sinun silmässäs!
KERTTU (Suutelee Ilmaria innokkaasti).
Sä tulet onnelliseks Ilmari! —
Jos Jumala niin sallii…
ILMARI.
Pispaksi
Ma tulen äiti!
KERTTU.
Siksi tullakses
Sun pitää mennä pispan kanssa nyt…
ILMARI.
Tuon kauniin lakin saanko — jos ma menen?
ANDRAEAS.
Saat vielä kauniimman!
ILMARI (Antaa kätensä pispa Henrikille).
Niin mennäänpäs!