(Pispa Henrik ja Andraeas menevät.)
Kolmas Kohtaus.
JOHANNES (yksin).
Voi kuinka ihana! Niin kauniin kaunis
Kuin kesän ruusu-kukka hehkuva!
Ma olin narri, että kuoloon asti
Ma luulin kuvan Magdaleenani
Mun mielessäni säilyvän! Oi toki,
Kuink' on tuo nainen ihana ja kaunis!
Nyt hurjat tunteet, kauan levättyään,
Taas heräävät mun sydämessäni,
Jon taivaalle ma lupasin. Pois täältä!
Ma muutoin joudun uhriks perkeleen!
(Kerttu tulee kiiruhtain sisään.)
Neljäs Kohtaus.
KERTTU ja JOHANNES.
KERTTU (Heittäytyy polvillensa).
O, Herra Kristus! kuinka katkera
Nyt ompi luottaminen sinuhun!
(Peittää kasvonsa käsillään.)
JOHANNES (Katselee Kerttua epävakaisesti, astuu muutamat askeleet
oveen, päin, vaan kääntyy takaisin, tarttuu Kertun käteen ja
suutelee sitä äkisti).
Jää hyvästi!
(Johannes menee kiiruusti pois. Kerttu hypähtää ylös.)