(Hypähtää ylös. Kiivaasti.)
Ilmar parka! Oma äitis
Sun viattoman syöksi armotta
Elämän kuohuville aalloille
Ja myrskyisille…
(Keskeyttää äkisti, kätkee kasvonsa käsiinsä ja on hetken ääneti.
Sitte ottaa hän kultaisen Kristuskuvan povestansa, painaa sen
ensin kovasti rintaansa vastaan ja suutelee sitä sen jälkeen.)
Miksi syntinen
Ma mailmallisia taas vaikeroitsen;
Suo Herra lapsellesi anteeksi!
Äläkä suutu hurskas minuhun!
(Panee Kristuskuvan takaisin poveensa. Huoaten ja
kyyneleitänsä pyyhkien.)
Sen enempää en tuota ajattele,
Vaan ryhdyn tyytyväisnä askareisin.
(Hän menee. Kohta hänen mentyänsä, tulevat Lalli ja Taimo
kantaen laukkuja ja muita matka-kalujansa.)
Kuudes Kohtaus.
LALLI ja TAIMO.
LALLI (Purkaa taakkansa, lattialle).
Nyt jääkää tuohon matkakumppalit
Te uskolliset!